aamu numero 6

Olen myös nyt jo kyllästynyt siihen että eniten käyttämäni sanat on oui, non ja bien. Niiden lisäksi kulutan sanoja que, pardon ja tietysti je ne comprande pas. Ja nuo poskisuudelmat. Milloin hä, ja miten koska? Kuten kirjassa aino ja tuhmat luistimet aino suuttuu et miksei se ehti osaa kauniisti luistella sille sanotaan että täytyy harjoitella ja harjoitella -mutta kun harjoitteleminen kuulostaa ikävältä. Hitto, sitä se on. Ikävää! Miksi olenkaan näin kärsimätön. Mitään en tehnyt kielitaidon eteen ennenkuin lähdin ja nyt haluisin heti puhua niin todella hyvin. Ahhaa, suurenhulluutta. Mutta mua ketuttaa se että tunne itseni niin hiton tyhmäksi. Tietysti niin käy kun puhuu väärää kieltä, mutta. Se ketuttaa silti! Tuntuu niin raskaalta käydä keskusteluja ranskaksi. Joo joo oon 23 ja joo taidetta, ai mitä, no kolmannella vuosikurssilla ja asun Turussa joka on 200 km Helsingistä, ai mitä, no samankokoinen ku Angers. Sitten kysytään samat toiselta. Sitten Ihanaa olla täällä ja anteeksi huono ranskani. Ja sitten mitä?

Tästäkin syystä olen ollut vähän vetäytyvämpi. Ja siitä kun koko kesä-syksy ja plus kodittomuus meni sellaisessa ylisosiaalisuuden flowssa musta on ihana olla itsekseni (okei, myös roikun netissä koko ajan) ja nukkua pitkästä aikaa pitkään. Tehdä pitkiä kävelyitä ympäri kaupunkia. Jotenkin tuntuu oikeutetulta. Aina kun ole tavannut jonkun helpottaa päästä oman kämpän, okei on tää koti, niin kodin suojaan. Että päinvastoin täällä ois ihmisiä ketä nähdä, niin haluan vetäytyä.


Sitäpaitsi en ole humaltunut täällä kuin yhtenä päivänä. Eli maksakin kiittää. Ainakin vielä kun viihdyn itsekseni.


Sillä tavalla täällä jotenkin hämärtyy se mikä on normaalia. Jos hitto vie haluan olla yksin niin oon. Kiitos niille, jotka sanoi et se on ok. Etenkin ellun syvää luotaava inboxviesti oli ihana lukea tänä aamuna, ku hädisissäni ihmettelin onko tää kaikki niinkuin pitää. Hölmöähän on niin aatella. Sillä mulla on kaikki hyvin, en haluaisi olla muualla, eli ei ole todellakaan koti-ikävä. Väsyttää vaan. Tänäänkin ajattelin kokeilla hyvää kaavaa eli kävely, asioiden hoitamista ja leffa.

Ja lopuksi:
Mä saan myös olla outo ja vetäytyvä, sillä mä oon skandinaavinen taideopiskelija!

p.s Mutta uusi rakkauteni on Jaques Brel. Chansonit löysi tien minuunkin.