päivä nro 10.

Aamun tapaaminen vuokraisännän kanssa oli leppoisampi kun olisi voinut odottaa (7 sivun vuokrasopimus pelotti). Patisseriessa kahvia ja kun allekirjoitukset oli alla niin hän kysyin lähdenkö torille hänen ja hänen tyttären kanssa. Jätin väliin kuitenkin. Tämä tapakulttuuri on aika vaikea ymmärtää. Onko kohteliasta lähteä mukaan vai kohteliaampaa jättää menemättä? Siis pyytävätkö he tavan vuoksi vai takoittavatko he tosissaan? Suomessa on niin paljon helpompaa ku ihmiset ovat huomattavasti suorempia, vaikka tylyydeksikin sitä haukutaan. Sain ratkaistua neuvokkaasti sen että kuka maksaa mun kahvin: kun olin ajoissa ja sain laskun heti että pystyin heittää kolikot pöytään samantien. Ahhaa. Ja onneksi, onneksi pystyn maksamaan vuokran netitse. Pelkäsin jo tilin avaamista ja shekkien hankkimista. Saatan avata ehkä sen tilin et jos vaikka saisin CAF:lta ranskan asumistukea. Jos uskallan sukeltaa byrokratina suohon.

Mutta on ihanaa kun kahvilassa tarjoilija kutsuu mademoiselleksi. -Un cafe, s´il vous plaît. - Voilá mademoiselle - Merci beaucoup. Ja päälle läväytän sädehtivän hymyn ballerinatossuissani. Ah!

Tosta talkkari pusuista kuulin että kuulemma rankalaiset vanhat miehet on kaikki perverssejä et kannattaa vaan tarjota kättä eikä antaa pusutella poskille. Skandinaavia on taaas huijjattu! Loistavaa!

Eilen oli pakko soittaa himaan ku tuli tarve puhua, ei mistään oikeasta,vaan vaan puhua suomea! Mutta stalkkailin netistä muutaman suomalaisen tytön joista saan iltaolut seuraa tänään.
Ihana internet! Gainsbourgin, Barbaran ja Brelin lisäksi kulutan spotifyssä suomenkielenikävääni SMG:tä, Herra Ylppöä ja Pariisin kevättä. Jopa Samuli Putro kuulostaa paremmalta täällä.
Sanoja joita kaipaan:

-skorettaa
-puliukko
-omata
-napostella
-lieveilmiö
-härvätä