aluksi on yritys.

Oh.

Olen aina miettinyt etten ikinä ala bloggaamaan. Ajattelin etten koskaan jaksa kirjoittaa mitään kunnollista. Mutta nyt näemmä kun olen täällä ranskassa niin kirjoitan kaiken ylös niin miksen sitten ihan julkisestikin. Kantani on kuitenkin se että jos kirjoitan täällä jotain niin harvaa se oikeastaan kiinnostaa. Lisäksi olen huomannu että kun on ulkomailla ihmisiä kiinnostaa vielä vähemmän mitä kuuluu.

Siksi lähtökohdat latelen itselleni tässä. En aio kirjoittaa:

-Miten käytännön asiat hoituu
-unista
-ruuasta

sillä varauksella että yllämainuituista löytyy erikoisen maukasta kerrottavaa.

Enkä aio mainita et vitsit täällä on niiin lämmintä.

Lisäksi haluan käyttää paljon ranskalaisia viivoja koska rakastan niitä.

(Nyt jo alko ketuttaa tää kirjoittaminen. Mä yritän. Olen satavarma et tää jää kuitenkin aina päivittämättä).

Mutta niin, alkuni täällä kiteytyi eilen alla olevaan mitä lähetin veeralle facebookis, kyselin myös samaa muilta.

Hyvä veera.

Onko normaalia että haluan vältellä ihmiskontakteja ku tuntuu että ei alun jälkeen enää kykene puhua ranskaa muuta kuin asioidessa? Onko normaalia vihata sanaa: kahvikuppikeskustelu? Onko normaalia että en halua täältä pois mutta on väsynyt olo?
Miksei antoine lähetä viestiä, vaikka lupasi? Miksi koen sen henkilökohtaisena vihanilmaisuna?

Vastauksia innolla odottaen
eeva
ps. olen muuten normaali.


että näin.

ps. vihaan edelleen sanaa kahvikuppikeskutelu! Ja sen tiedän et se on normaalia!