eka koulupäivä.

Aavistelinkin et pahin on koulun alku. Löysin kv-koordinaatorin, joka muuten ei osaa englantia muuta ku welcome. Koulussa on toinen vaihtari unkarista joka ei puhu paljon yhtään ranskaa. Sain tulkata jo koordinaattorin ja sen välillä. Asiat saatiin järjetykseen ja se tumppas mut jo käynnissä olevalle tunnille, mistä mulla ei ollu edes käsitystä mikä kurssi. Tauolla joku hyvin metroseksuaalidesingopiskelija poika selvensi mulle mistä on kyse. Se myös sanoi, ettei tänään oo taidehistoriaa niinpä luotin sen sanaan ja menin välillä kotiin selventämään pääni. Oli ihan hiton sekava olo. Kaikki pyöri.

On kuin olisin palannu ala-asteelle. Nyt ymmärtää puheesta jo vähän enempi kun on oikeastaan pakko. Miten pienenä edes jaksoi istua tunneilla ymmärtämättä aihetta? Joskus tulin kotiin ja (itkien) ihmettelin et mitä mä oon vihkoon kirjoittanut ja äiti selvensi että se on olla-verbin taivutus ranskaksi. Olen kirjoittanut lukemattomia lauseita liitutaudulta vihkoon koskaan tajuamatta mitä oikeastaan kirjoitan. Madamen opetusmetodit ei ihan ollu mua varten (”kuudennella nämä lapset ovat sitten kaksikielisiä”) Hahhhaaa!

Mut ei, ei tullu tästäkään koti-ikävä. Taistelutahto nousi et helvetti, kyllä mä pärjään! Nyt täytyy mennä sinne hiton ”epämukavuusalueelle” (inhoan tuota ilmaisua, mut nyt en keksi vastaavaa) mä voin olla pihalla (voisin laittaa tähän kuin lumiukko, mutta se ei sovi mun tyyliin) mut mä edes yritän.

Se unkarilainen irma (joo, sen nimi on irma Joó) on siis ainoa vaihtari koko koulus mun lisäksi. Käytiin oluella. Ja meinaisn puhuu ranskaa koko ajan. Ahhaa! Raukka ei puhu yhtään ja tuli oppimaan kielen. Eli mun ainakin on pakko osata sit ku täältä lähden.

Niin, pitää varmaan kirjoittaa Xynthiasta. Silloin la-su yönä tuuli ja satoi ihan sikana. Viime viikollakin oli paljon tuulta ja ukkosti yöllä niin mietin et tää on kai iha normaalia ja aloin nukkuumaan vessan oven lonksuessa edestakaisin vedosta. Sunnuntaina kysyin jospehinelta et tuuleeko täällä aina paljon, niin se sanoi joo mut nyt oli toi mysrky. Vasta kun yöllä avasin hesarin sivut tajusin koko asian laajuuden. Niin suomalaista, et joo tää on varmaan pikkupuhuri Atlantilta.

Loppukevennys: talkkari! Kysin Joséphinelta onko normaalia että talkkarit antaa poskipusui niin se sanoi ei (myöskään ei ole normaalia jos vieraat tulee kadulla juttelemaan). Mutta aijon siis kohdentaa koko kultuurin ymmärtämisen tuohon mursuviiksiseen lyhyenläntään miekkoseen. Nimittäin tänään kun kuljin pihan poikki se huusi mulle et Ca va, Eeva? Siis se muisti mun nimen!

Ja on normaalia ostaa lounaalla olutta ja juoda se koulussa. Piste.