15.pvä

Tavoite on muuten hyötyä tästä pihalla olevan vaihtarin statuksesta pahemman kerran. Aijon niin myöhästellä ja ymmärtää tehtävät väärin jos tykkään. Mahtavuutta. Sitä mahtavuutta lisää joka kerta se kun talkkari huutelee joka välissä sitä ”ca va, eevaaa” enkä kuule sen muille huutelevan.

Tää on muuten just niin pieni kaupunki et aamulla matkalla kouluun törmäsin josephineen ja yks ilta justineen joen toisella puolella. Ja viime yönä koulukavereihin.





Kirjoitin eilen että ”tämä väsymys on tappavaa. Kolme kuppia espressoa auttoi vain olemaan nukahtamatta. Ihan uskomatonta. Tänään oli koulun galleriassa avajaiset mut nukuin niitten ylitte. Kohta varmaan taas nukahdan. ” Haha, ai meninkö nukkuun? Sain kymmenelt viestin et tapaamani suomalaistytöt on menossa baariin. Laskelmoin pitkään unen ja suomen puhumisen välillä päätyen tietysti baariin. Baarit muuten poikkeuksetta menee kiinni viimeistään kahdelta. Yksi suomitytöistä tuli viel mun luo juomaan lasilliset sillä tuloksella että menin litografian opetukseen viiden tunnin yöunilla, mut ilman darraa. Mut olin laskelmoinut et olen pierteämpi jos saan jutella jonkun kanssa kunnolla suomeksi kaikennäköistä ku nukkuisin. Olin oikeassa. Oli ihanaa vaan puhua ja selitellä. Haha, samainen työttö repi itsensä ku kuuli mun kysyvän toiselta et ”eikse jätkä sit napostele vai mikä vikana”. Siis tarttui sanaan napostella. Ettei kukaan käytä sitä et onkse turkuu. Mä luulen menevänii hukkaan vieraalla kielellä.

Garfiikan opettaja on muuten aivan ihastuttava mies. Ja tänään pääsin testaamaan litokivee piirtämistä ja maalaamista. Se tuntu tosi hyvältä. Vasta ens pe pääsen vedostaan. Mut litografia tuntu jo nyt aika mielettömän hyvältä tekniikalta.

Eilen siellä baarissa oli iso, korjaan hirvittävän iso röykkiö vaihtareita jotka asuu paikallisessa Haritussa, 7 km keskustasta missä myös osa suomalaistytöistä asuu. Jotenkin olin tyytyväinen et asun yksin. Menoja riittää jos vaan haluan mutta saa myös olla rauhassa. Mulla varmaan menis hermot siinä mölinässä. Mut hetken oli olo kuin dynamossa vaihtari-iltoina. Siis en tiedä miten pitäis suhatutuu ku kaikki ne vaikuttaa heti mukavilta, mutta ylisosiaalisilta. Kaksi kiinalaista pyysi jo facebuuk kaveriksi. Kai lupasin opettaa maalamista yhdelle tytölle(?). Mitä hittoa sanotaan jos joku kysyy. Suomalaisittai vittu en! Vai? (Ja Fellow-kuvien määrä. Mä aina hämmennyn kun pöytä on täynnä pokkarikameroita).

Tänään on jonku koulun tytön synttärit jossain ehkä. hä.

Mä haluun mennä vaan leffaan. Mut juhliinhan mä päädyn. Haha!

ja lopuksi kuva kotikadustani, voila!