kuvasin tänään roskia.
Hetki milloin tajusin miksi olen täällä oli se, kun eilen jonotin lounaalla täytetyn patongin kadunvarren leipomosta ja koko tilanne oli täydellinen. Ihmiset surisivat ympärillä ja aurinko pilkahti ja jatkoin kapeaa ja kaunista kotikatuani kämpille missä keitin espressoa. Kuka haluaa mennä opiskelijaruokalaan kun voi tehdä noin? (sitten kun ole kyllästänyt itseni hiilareilla). Tänään oli oikeassa. Yliopistoruokala oli joo kokemus, vaikka siihen kolmeen euroon sisältyi vanukas, niin ei se mieltä lämmitänyt. Eli amica on oikeastikin aika tasokas.
Ylipäätään ihanaa kun koulu alkoi. Aamulla mulla on päämäärä minne mennä. En kävele enää ihmetellen ja päämääräämättömästi vaan olen niinkuin muutkin. Ihmiset juttelee takas jos niille avaan suuni ja enkä jaksa miettiä et teenkö jotain tyhmää. Mä myös saan tehdä! Ihan tosi vapauttavaa. Ymmärtäminen on jo hyvällä mallilla, vaikka on älytöntä miten paljon energiaa se vie. Oon koko ajan melkoisen väsynyt ja sitten kulutan sairaasti espressoa. Aina yhtä hyvä blandis. Mut siis puhuminen takkuaa. Mut en anna sen haitata. Mulla on aika hyvä fiilis kaikesta. Hullua et oon ollu kohta kaks viikkoo täällä. Liian nopeetsi tuntuu menevän jo nyt.
lisää roskia. hahahhaa!
Huomaan että olen jo melkoisen sopeutunut tiettyihin juttuihin. Ylittelen katuja kuin ranskalaiset eli koska vaan mistä vaan. Ja se etten jaksaisi lähteä kauppaan tänään. Alkuhuuma alkaa siis muuttua tasapainoiseksi mutta arkiseksi rakkaussuhteeksi joka jo kestää kyllä kolauksia.
Ja pakko siitä, että akatemial oppii ainakin ripustaa paremmin kuin nämä täällä. Eilen oli joku taideopiskelijoiden ilta teatterissa ja siellä tän koulun nelosten näyttely. Ripustus oli karmaisevin ikinä. Joktut taulut oli niin vinossa ja valokuvat oli vaan läntätty seinään. Pääsin beserwisaan. Mut muuten töissä oli sikana ideaa. Hyvinkin toimiva.
Ja eilen tuli taas todettua että huonomillaan jonkkaaminen on todella huonoa. Ku parhaintakaan ei jaksa seurata.
ja siitten yksi turistikuva. kämppäni sijoitsee heti vasemmalla olevan katetdraalin takana.
Olis voinut kommentoida jotain kaikkiin näihin, mutta pistän nyt spämmiä vain tähän yhteen. Eli rakkain muistoni Ranskasta. (olen tosin ollut viikonlopun Pariisissa ja Versaillesissa, mutta tämä on kuitekin paras).
VastaaPoistaOlin Lontoossa töissä kesällä -98 ja työpaikan kokki oli - kuinkas muutenkaan - ranskalainen mies. Yhtenä päivänä ruokaa jonottaessa kokki sanoi mulle että "ole hyvä, mademoiselle, vai onko se madame?". Mä sanoin että valitettavasti on vielä mademoiselle.
Johon kokki sanoi että viiden vuoden sisällä olet kyllä madame, sano minun sanoneen.
Ja niin syksyllä 2003 eli just marginaalissa musta tuli Madame Saaros. Hyvä Monsieur oli hän. : )
Sarin
haha, romantiikan asiantuntijat! uskoitko silloin? ja kaikkeen saa spämmää, musta on kiva et jengi kirjoitta myös tänne! versaillessa mäki oon ollu silloin luokkartekellä. pariisiinkin kai pitäis mennä kattoo taasen ku tgv ketsääs en 1, 5 h..
VastaaPoistaEn mä tietty uskonut äijän höpinöitä jotka tuli ihanalla ranskan-englannin sekoituksella. Mutta jälkeenpäin vain ajattelin että olipa oikeassa kun sain velipoikasi koukkuun. : )
VastaaPoistaVersaillesia en ole nähnyt (siis palatsissa) sisäpuolta lainkaan kun oli liian pitkät jonot. Mutta puutarha oli aika super.
Me vietetään täällä perjantai-iltaa Mikon kanssa kun lapset ovat menneet jo vapaaehtoisesti nukkumaan ennen kymmentä. Telkkarista tulee Hellboy. Onneksi on netti. : )
Sarin