Yöllä oli mysrsky! Heräsin siihen tuuli puhalsi puuskissa tosi lujaa. Lisäksi vihereitä salamoita (salamia). Mut en saa irti mitään kirjoitettavaa. Avasin ikkunan ja kuuntelin ku tuuli kolisteli kaikkea. En olisi tänään jaksanu herätä, mut sit muistin et voin aloittaa aamun espressolla kun vihdoin sain ostettuu pressopannun! Ha, vitsit, espressoo myydään niin isoissa ja halvoissa perhepakkauksissa etten olisi uskonu! Unta ja hyvää, halpaa kahvia, mä en tuu ikinä pois!



Olin eilen matkalla kauemmas keskustasta carrefour supermarkettiin (yllätys) ja löysin samalla tehtaan myymälän josta ostin harmaat ballerinatossut. Olen niistä suunnattoman iloinen. Ja kuvittelen kun täällä on vielä lämpimämpää miten vain hyppään niihin ja kipitän alas kadulle ja ihanaan kahvilaan tai baariin ja puhun sujuvaa ranskaa ihanille ranskalaisille.. sitten huidon paljon käsilläni pimenevässä illassa viinilasi edessä ja tunnen miten nuo tossut niin sopivat kuvaan. Koska kohta puhun ranskaa ja kohta olen sosiaalinen! Joo joo. Nyt mulle riittää se et voin kipittää tennareissa leffaan katsomaan ranskalaisten huitomista ja viininjuontia valkokankaalla.. ahhaa. Kuka sanoi ettei materia tuo onnea? Siellä kenkäkaupassa mua ennen kassalla oli semmonen spugenainen, paitsi että ei se voinut olla sitä muuta ku polvista ylöspäin ku sillä oli vihreet leggingsit ja tosi siistit avokkaat.

Tämä kuva siksi että näytän olevani kunnossa, ja ehkä huonosta valotuksesta saatte kärsiä,ettei mun tossut näy (miten hitossa vastavaloon saa otettuu kunnon kuvia, HÄ)





Ah, mahtia oli kattoa mitä perusranskalaiset lykkäs kassalle, hiilarii, lisäaineita, valmisteita, muroja. Ei sillä että oma ruokavalioni olisi mitenkään mallikas mut se et ne lappas sen paskan jälkeen hitosti activiaa.. miten danone on iskenytkään kultasuoneen..

Olen myös innoissani ku löysin kotini kirjahyllystä romaanin jota oikeesti osaan lukea. Olen tähän menessä lukenut vain noita tinttejä, jotka kaikki löytyy myös hyllystä. Oon lukenu 30 sivua ja olen ymmärtänyt melkei kaiken ja niin hyvin et mun tekee mieli jatkaa lukemista. Kirjassa sivuja on joku 600, mut jos sen saan kahlattua voin alkaa väittää, että luen ranskalaista nykykirjallsiuutta alkuperäiskielellä mielummin. Siksi aion vakaasti kahlata se lävitte! Kirjailija on Katherine Pancol. Se on joku super suosittu, myyny enemmän ku Anna Gavalda (okei, en mä tiedä mitään Gavaldan suosioista täällä, vain suosiosta kaveripiirissä suomessa). Oh ehkä joku päivä mä kirjoitan sen rankalaistyylisen romaanin, jossa kaikki on kevyttä mutta, ah niin raadollista. Kirjottaisin siitä että miten kauneimmat asiat eivät ikinä tapahdu.
(Alan näemmä vihdoin päästä ylitse ranskalaisus antipatiasta mikä on vaivannut mua, kiitos ala-asteen tuputuksen).