Ylipäätään on ihanaa kun jengi ei pukeudu mitenkään mahdottoman tyylikkäästi ja et näkyy erilaisia tapoja. Itselläni ei ole yhtään nuhruinen olo. Turussa lauantaina keskustassa tuntuu aina pahemmalta.
Markkioilta olisin halunnut ostaa kafkaa ranskaksi ja petankikuulat makeella kantolaukulla ja yöpöydän.
Vanhemmat varasivat tänään matkan pääsiäiseksi tänne. Mahtavaa (ja ei, tuo ei ole sarkastinen mahtavaa).
Perjantaina juhlissa juttelin tunnin espanjalaisen pojan kanssa, joka ei osannut englantia eikä ranskaa. Ja mä osaan espanjaa sen verran et cafe con leche ja cerveza porfavoor. Si, si ja vamos. Mutta uskomatonta sinällänsä, että pystyimme puhumaan elokuvista, taiteesta ja matkustelusta ja kulttuuriennakkoluuloista. Mahtavaa ettei aina edes tarvitse yhteisä kieltä. Hauskinta tässä oli se että tämä poika sanoi mulle et olen avoimempi ja eloisampi kuin nämä rankalaiset täällä. Itse kun koen nämä ihmiset avoimiksi ja etenkin eloisiksi. Eli en taida mennä stereotyyppiseen suomalaiseen sittenkään. Puhuin myös ranskaa jo paremmin kuin ennen. Pikkuaskeleita.
Aijon myös aloittaa uran hunona muotibloggaajana, alla kuva josta ei mua näe kunnolla mutta siinä on mun uudet shortsit! ja ballerinojakaan ei näy. haha

Tarviitko niitä vaatteita jotka jätit meille kuskattavaksi Ranskaan? Pitää meinaan hommata ne Raumalle jollain konstilla kun ovat vielä meillä. : )
VastaaPoistaKuulostaa tosi kivalta kaupungilta. Jos olisit siellä pidempään niin mäkin voisin harkita vierailua. Täytyy myöntää että Ranska ei ole mun suosikkimaitani, mutta haluaisin kyllä käydä siellä vielä. Viimekerrasta on hävyttömän pitkä aika.
Sarin